>Brittitutkimus: Kiusaaminen vaikuttaa kiusattuun vielä aikuisenakin<
Ilman tutkimustakin tämän voisi todeta olevan totta. Kyllähän kiusaaminen jäljet jättää ja herkimmät ihmiset varsinkin oireilevat aikuisena. Itse kuulun emotionaalisesti herkkään sakkiin, olen aina tuntenut todella vahvasti asioita. Enkä siis ihmettele, että kiusaaminen on jättänyt minulle paniikkihäiriön, ahdistuneisuushäiriön sekä masennuksen. Siinä, missä itse kiusaajat etenevät elämässään, todennäköisesti unohdettuaan olleensa kiusaajia (tai sitten muistavat, mutta lykkäävät muiston jonnekin todella syvälle aivokoppaan ja nauttivat tämänhetkisestä elämästään), kiusatut vielä oireilevat ja kärsivät aikuisena.
Toki minun kohdallani on vielä oman isäni sairaskohtaus taustalla. Se oli kova paikka seurata lapsena sivusta, kun ei tiennyt mitä tapahtuu, selviääkö isä hengissä (selvisi onneksi), mitä pitäisi tehdä (olimme lapset isän kanssa silloin kotona äidin ollessa Tupperware-kutsuilla), kuka on lohduttamassa ja tukemassa?
Tuo tapaus sysäsi minut pelkokierteeseen, joka sai minut käyttäytymään aika neuroottisesti. Minulla oli pakko-oireita, pelkäsin jatkuvasti kuolemaa ja kaikkea kuolemaan liittyvää (sairauksia, että sydämessäni olisi jotain vikaa, että menettäisin perheenjäseneni, että kuolisin itse).
Koulussa tämän tietenkin huomasivat luokkatoverini. Käyttäydyin varmasti omituisesti heidän silmissään. Varsinkin, kun näkyvin asia oli se, että pelkäsin ilmasta tarttuvat jotakin vaarallista suuhuni ja syljeskelin jatkuvasti, koska en uskaltanut niellä sylkeä. Sisätiloissa syljin joko paitani sisään tai paperiin. Tätä kesti reilun vuoden, kunnes pääsin siitä pelosta eroon. Mutta kiusaamisesta en. Se jatkui koko ala-asteen aina yläasteen viimeiselle luokalle asti.
Ja vielä tänäkin päivänä, pelkään todella paljon. Pelko estää elämästä elämääni eteenpäin, pelko ruokkii paniikki- ja ahdistusoireita. Ne taas ruokkivat masennustani. Tämä noidankehä on piinannut peruskoulusta päästyäni. Tämä pieni vankila mielessäni on kutistanut viime vuosien aikana minut todella ahtaalle.
Haluaisin sanoa, että olen päässyt kiusaamisesta yli ja sinuiksi asian kanssa, mutta valehtelisin. Se vaivaa yhä mieltäni. Välillä enemmän ja välillä vähemmän.
